Jaaaaahas!
Nyt on siis se päivä, jolloin mun viimeistään pitäis jäädä äitiyslomalle jollen olisi jo jäänyt.
Ei mitään uutta auringon alla, mitä nyt alkaa paniikki vähän hiipiä. Siis tavallaan ei jaksais olla paksuna enää yhtään, koska olo on pyöreä ja kankea ja painava, tavallaan taas kauhistuttaa ajatus siitä että ennen pitkää tää paksuilu päättyykin ja mitäs sitte. Sitte pitää ensinnäkin synnyttää, mikä on aika hirveetä, ja sitten, jos hyvin käy, tulee vauva, mikä on aika rankkaa. Miten mie siitä selviän, kysynpä vaan.
Ensinnäkin synnytys. Nuo kaks on syntyneet Haikaranpesässä, ja siellähän oli tää valmistautuminen ihan hyvällä tolalla. Ekalla kerralla oli niitä valmennuksiakin jos jonkinlaisia, sekä pakollisia että vapaaehtoisia eri teemoilla. Toisellakin kerralla oli synnytyssuunnittelukeskustelumikälie, jolloin tuli otettua tatsia (touch) sairaalaan jo joskus viikolla 34-35 tai jotain sellaista se oli. Nyt ei sitten ole MITÄÄN. Kai. Oon ihan pihalla. Miten mun nyt pitäs valmistautua siihen sitten? Viime neuvolakäynnistäkin on kohta kolme viikkoo ja vaikka en nyt siellä ramppaamisesta erityisemmin nautikaan, näillä viikoilla tän kokoinen tauko tuntuu aika pitkältä jo. No, ylihuomenna on sitten oikein koko rahan edestä tätä toimintaa ku on toinen ja viimeinen neuvolalääkäri. (Siellä varmaan sisätutkitaan kivasti ja todetaan että kohdunsuu on kiinni, kiinteä ja 3cm pitkä. Ja sitten sanotaan että vavva on tällä hetkellä arviolta 3300g painava. Näin veikkaan. Niin ja sit kans sanotaan että ei ole kiinnittynyt. Näin se menee.) Mutta siis se synnytys. Että ihan kylmiltäänkö sitten vaan lähden soittelemaan jonnekin eli kättärille, kun vedet menee (epätodennäköistä) tai alkaa supistella (todennäköisempää)? Mitä jos ne sanoo että ei mahdu? Osaako ne suoraan sanoa, mihin sitten kannattaa soittaa/mennä, vai joudunko soittamaan läpi koko HUS:in synnärit? Ja siis oikeesti, jos kättärille ei mahdu niin minne hittoon mä sitten menen? Porvoo? Hyvinkää? Jorvi? Naikkari? Mitänäitäon? APUA. Mitä sinne sairaalaan pitääkään ottaa mukaan? Onko vakkarina joka synnytyssalissa cd-soitin? Koskapa Haikaranpesässä oli. Ja mä tahdon mun synnäricd:n soimaan. Pitäiskö olla jollain paperilla jotku kivunlievitystoiveet? Ihanko todentotta mä vaan sit MEEN sinne kun hetki koittaa, vaikka mä en oo käyny keskustelemassa siellä ja lausumassa toiveitani etukäteen niinku ennen? Olenko pilallehemmoteltu synnyttäjä mitäh?
Sit on vielä se, että jos tää kolmonen saadaan hengissä minusta ulos, niin mitäs sitte. Sekin on aika hurjaa enkä tiedä uskallanko siihen edes mennä. Välillä iskeytyy hirveän lamaavana tajuntaan se seikka, että sitten sitä ollaan taas hälytysvalmiudessa 24/7. Kauheen helpolla oon nimittäin päässy viime vuodet, nuo kaks on niin isoja ja omatoimisia ovat jo. Nukkuvat yöt hiiskumatta sen 11-12h putkeen ja herättyään hipsivät ite olkkariin ja laittavat elisaviihteestä muumit tulemaan. Käyvät vessassa jos on hätä ja tekevät leivän jos on nälkä. Voivat jäädä keskenään kotiin esim. kauppareissun ajaksi jne. ja tämän kyseisen vapauden menettäminen tuntuu aika hurjalta. Ja ne katkonaiset tai kokonaan unettomat yöt tuntuu kans ihan toooodella hurjalta. Ihan jopa tulee sellanen WHAT HAVE WE DONE -olo välillä. Ja toisaalta sellanen "I'm too old for this shit" -olo. Tunnen olevani ihan ikäloppu, vaikka oikeesti en (kai) edes ole ja yritän kertoa itselleni että on ihan tavallista saada vaikkapa esikoinen(!!!) tämän ikäisenä. Onhan paniikki normaalia onhan...?
