rv15+0

VIISTOISTA! Se on jo aika paljon.

Töissä pukkaa kiirusta ja koska lapset tervehtyivät, koulu-päiväkoti-harrastus -ruljanssi pyörii taas täysillä. Eipä oo vapaa-ajan vieton ongelmia. Tosin kohta on vapaa-aikaa niin että melkein huonoa omaatuntoa pukkaa. Viikonlopuksi lapset menevät "vaarilaan" eli miehen vanhemmille (eikös mun synttärit ja 12-vuotishääpäivä samalla viikonlopulla oo riittävän hyvä syy, heh). Sit jahka tää ja ens viikko vielä tahkotaan, alkaa mulla ja muksuilla syysloma. Uujee. Ekana viikonloppuna mennään koko perhe kylpylöitsemään vähän, sitten varsinaisen lomaviikon loppupuolella mukelot menevät pariksi vuorokaudeksi mun vanhemmille ihan keskenään, ja me sit perjantaina miehen kanssa perässä. Hurjaa! Mulla on pari päivää aikaa tehdä ns. ihan mitä tahansa ihan itsekseni (mies on töissä). Aattelin siivota ja ostaa itelleni housut jotka mahtuu jalkaan. Aika hurjaa eiks je.

Nimittäin ei mahdu enää housut. Ehkä yksissä työkelpoisissa pöksyissä menee vielä nappi kiinni. Muita pidän auki, ja riittävän pitkää paitaa peittämässä sepalusta. Jee jee. Mutta tää ratkaisu ei ehkä kanna kovin pitkälle.

Iltaisin maha on jo ihan hirmuinen pallo. Aamuisin maltillisempi, mutta mielestäni aika selvä tapaus silloinkin. Ehkä ihan kaikki ei oo vielä huomanneet siltikään, jos eivät katso sillä silmällä tai ajattelevat että oon juonu ihan poikkeuksellisen paljon kaljaa viime aikoina.

Mutta siis että viisitoista. Ja kyllä siellä jotain eloa tuntuu olevan. Ihan kuin jotain hienoista möyrintää joskus tuntisin. Ja ylipäätään sellaista, että siellä on jotain "ylimääräistä" ja että se ekstra on jotain elävää. :)

Ens maanantaina on neuvolalääkäri. Siellä kuulemma joko ultrataan tai dopplerilla kuunnellaan sydänäänet, terkka ei osannut sanoa, kumpaa. Vesirokkovasta-aineverikokeen tulokset muuten tuli ja ihan mallillaan oli ne. Nyt ei sitten kiitos mitään muitakaan kulkutauteja. Kuten parvoa. Pois sellaset.

Molemmissa edellisissä raskauksissa muuten tähän mennessä oli ollu jo jonkinlainen värkkitulehdus. Ekassa 'epäspesifi emätintulehdus' ja oisko ollu kans joku virtsiksenpoikanen. Tokassa hiiva. Nyt ovat pysyneet poissa. Ehkä syy on se, että nukun kommandona joka ikinen yö. Alapohjan tuuletus on avain onneen. Nyt joku, joka ehkä tätä lukee, miettii, että liikaa informaatiota. Sori.

Viis viikkoo rakenneultraan ja muistaakseni kymmenisen 4D-ultraan, jonka otin ja varasin. Kerkee vielä perua jos tulee toisiin ajatuksiin, mutta tällaisella setillä nyt sitten.

Jännittää kauheesti kaikki. Ehkä etenkin sukupuoli. Jos Lulle on poika, saatan pyörtyä. En tiedä miten sellaisten kanssa menetellään. Perhedynamiikka menee ehkä ihan uusiks, sitäpaitsi nykykuopus järkyttyy. Se toivoo vahvasti tyttöä. Pojalle olis toisaalta melko varmasti nimi olemassa. Kaikki parhaat tytönnimet sen sijaan on jo käytetty noihin kahteen. :P

rv14+0

Hups, viikko vierähti ilman yhtään uutta kirjoitusta. Selittynee ehkä sillä, että on ollu päällä samanaikainen työsuma ja muksujen vesirokko. JEEEE! :P Itsehän olen kuulemma kyseisen taudin sairastanut joskus 2-vuotiaana, mutta sen verran säikähdin että kävin verikokeessa, josta tsekataan vasta-aineet. Tulokset tulevat kylläkin vasta tämän viikon lopussa, mutta kuitenkin. Noin muuten sinänsä ihan hyvä, että se rokko nyt noille tuli. Ja siis vieläpä yhtä aikaa (päivän heitolla; esikoiselle ilmaantui viime keskiviikkona ja kuopukselle torstaina). On ollu varsin harmiton ja lievä versio. Näppylöitä on ollu kohtuullinen määrä (siis lasketaan kymmenissä, muttei sentään missään sadoissa), eikä niitä tullut mihinkään superhankaliin paikkoihin, eivätkä kutisseet ilmeisesti mitenkään tajuttomasti. Myöskään kuumetta tai mitään muuta oheisjuttua ei ole ollut, tai ehkä jotain hyvin lievää lämpöä vanhemmalla silloin alkuvaiheessa. Työhommatkin on saatu järjestettyä, mies hoiti muksuja etätöitä tehden ja nyt mä pystyn olemaan loppuviikon kotona, jos ja kun vielä tarvitaan. Rokotetta olin ehtinyt miettiä jo moneen otteeseen, mutta eipä nyt sitten tullut otettua ja ihan hyvä näin. Nyt kun vielä malttaisivat olla repimättä rupia niin hyvä.

No entäs maha-asiat. Kohtu kasvaa, maha pömpöttää, vatsallaan makaaminen ei tunnu enää järkevältä idealta, mutta muuten olo on hyvä ja normaali. Koetan kovasti kuulostella liikkeitä, mutta mitään ihan takuuvarmaa en ole vielä tuntenut. Päivittäin tuntuu jotain sellaista, joka EHKÄ vois olla sitä tai sitten kuitenkin jotain muuta. Alkaa jo olla vähän kärsimätön olo sen suhteen, mutta en kuitenkaan oo missään paniikissa. Esikoisesta tunsin ekat liikkeet viikolla 16+ ja kuopuksesta ne alkoi joskus 15+ tuntua suht säännöllisesti, sitä ennen oli enemmän tai vähemmän varmaa arvailua. Mutta siis olis ehkä itsellä vähän varmempi olo asiasta, jos liikkeet tuntuis. Tää kun jo näkyy kyllä aika selvästi niille, jotka yhtään osaa kattoa. Tänään tuli taas uus kysymys asiasta, viime perjantaina myös. Ihan oon kiltisti tunnustanu että kyllä näin on. Enkä oo varsinaisesti kieltäny kertomasta, eli varmaan juttu kyllä leviää tuolla kohta ihan hyvin.

rv13+0

Kolmetoista viikkoa.

Tänään huusin Huutiksesta rattaat ja sain osakseni ensimmäisen pyytämättä-ja-yllätyksenä -tyylisen vatsantaputtelun.

Kumpikin tapahtui jotenkin varsin aikaisin.

Ulkona kaapista

Seulakirje tulikin ilahduttavan nopeasti, nimittäin eilen (2 pvää ultran jälkeen siis). "Tulos on normaali eikä lisääntynyttä riskiä ole todettu." Mulle on oikein passeli käytäntö tuo, että sitä varsinaista riskilukua ei mainita. Jäisin kuitenkin miettimään, olisko se voinut olla vielä parempi ja onko se liian iso ja blaa blaa. Nyt ei jää varaa millekään spekulaatioille.

Eli 12 viikkoa ylitetty ja ultrassa ja verikokeissa kaikki ookoo. Vaikka tietystikään mistään ei ikinä oo mitään takeita, tultiin nyt kuitenkin kaapista. Ei niin, että olisin tehnyt asiasta mitään fb-julkaisua (enkä teekään, jostain syystä ei ainakaan vielä tee mieli huudella kaikille maailman puolitutuille asiasta), mutta kerrottiin lapsille ja mun siskolle ja miehen veljelle ja mun parille työkaverille ja lapsethan sitten hoitaa tiedotuksen pihalla, koulussa ja päiväkodissa, että sikäli taitaa kyllä olla hyvinkin julkista tietoa aivan pian. ;P

Eilen illalla istuttiin koko perheen voimin popsimassa tortilloja, kun lätkäistiin täälläkin esillä ollut ultrakuva pöytään ja kysyttiin että arvatkaas mikä siinä on. Esikoinen sen ilmeisesti hämärästi ultrakuvaksi tunnisti ja ehdotti, että kuvassa on hän itse tai sitten siskonsa. Ei meinannut millään lamppu syttyä, joten piti vähän avittaa että kuvassa on ihka uus tyyppi. Lopulta koululaisella sytytti, ja muutaman "oikeesti? OIKEESTI??" hokeman jälkeen alkoi tyttö kirjaimellisesti kiljua riemusta. :D Kuopus otti homman varautuneemmin eikä oikein meinannut uskoa koko juttua. Epäili, että me huijataan. Oli lähinnä hämmentynyt. Raukka pieni, menettämässä asemansa perheen pienimpänä. Yhdessä vaiheessa iltaa itki, että ei halua meille mitään rääkyvää kakkakonetta.. mutta toipui kuitenkin. Toistaiseksi. Mua vähän riipaisee. Toisaalta, hänkin oli kyllä "iltakiitollisuuksissa" (meidän iltarutiini, jossa mainitaan asioita joista ollaan onnellisia ja kiitollisia - aloitettin tää joskus jo useampi vuosi sitten, kun mua alkoi tympiä jatkuva valitus kaikesta) kiitollinen Lullesta. *syrän* Ja ilmoitti, että voi sitten laittaa vauvalle tutin suuhun. Ehkä se tästä.

Mutta joo, esikoinen oli siis ihan rajattoman riemuissaan ja pussaili koko illan mun mahaa. Kummankin reaktio itse asiassa oli aika yllättävä, siis se, että eka oli niin varauksettoman iloinen ja se, että toka oli niin kovin varautunut ja hämmentynyt.

Lapsilta on muuten tullu aika hillittömiä nimiehdotuksia, kuten 'Elisaviihde', 'Johtaja Rapu' ja 'Pentti'. :D Että eiku valitsemaan niistä. Sukupuolesta on kuopuksella selvä käsitys: tyttö sen pitää olla. ("Mä en haluu tänne mitään roikkuvaa pippeliplönttiä!") Esikoiselle puolestaan käy kuulemma kumpi tahansa. Esikoinen teki myös jossain vaiheessa aika osuvan huomion: "Saat muuten kohta tissit käyttöön!" ja kuopus harjoitti matikkaa: "Sitten kun se tulee, meillä on KOLME lasta!"

Tänä aamuna kun vein kuopuksen päiväkotiin, hän ilmoitti että haluaa itse kertoa asian hoitajille. Kertoo kuulemma, että "äidille syntyy Lulle". Sanoin, että ei välttämättä kannata käyttää nimeä Lulle, koska ei ne ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tähän typy kommentoi, että "no, se on vauva joka turpoaa äidin pimpistä". Esitin toivomuksen, ettei välttämättä myöskään mainitsisi pimppiä. :D Kertominen meni sitten aika nätisti, ilmoitti, että "äidille syntyy vauva". Siellähän oli ihanat pk:n tädit ihan intoo täynnä ja ilakoi että kiva kun meille tulee uusi asiakas. :) Eipä käy kateeks, siellä ne varmaan joutuu puhumaan ihmisen lisääntymisestä koko päivän.. :D

Joo et sillai. Esimiehelle aattelin kertoa myös ihan lähiaikoina, koska se on musta mukavampaa niin, kuin että se kuulis jostain puskaradiosta. Vaikkei tilanne siis vielä vaadikaan mitään toimenpiteitä, vaan sijaista aletaan etsiskellä vasta reilusti myöhemmin (oon muuten jo valmiiks niin mustasukkainen omasta paikastani, se on MUN, ja joku muu tulee hoitamaan sitä, grr, en kestä, mutta siitä ehkä joskus toiste).

rv12+0

Siellä. So far so good. ♥

Kaikki tsekatut rakenteet, mitat ym. olivat ookoo. Niskaturvotus normaali, syke, raajat, reisiluu ym. Päästä pyllyyn mittaa 6,2 cm. Alkuunsa tyyppi oli vissiin unilla, mutta just kun aioin tiedustella miksei se liiku ollenkaan, alkoi julmettu huitominen, poukkoilu ja venyttely. Hihitytti lähinnä.

Eilen ja tänään olen ollut tuntevinani liikkeitä. Istukka on jälleen takana (kuten viimeksikin), joten ei kai se täysin mahdotonta olisi. Varsinkin, jos istuu semikaksinkerroin huonoryhtisessä lysyssä, ihan pikkiriikkistä hipsutusta voi välillä tuntea. Nähtyäni sen melskaamisen omin silmin, en ihmettele vaikka jotain tosiaan tuntuiskin. Tiedän kyllä, että joidenkin mielestä ei _voi_ tuntea vielä mitään näillä viikoilla. Mutta sen tiiän, että nää tarkoittamani hipsutukset on jotain sellasta mitä ei koskaan tunnu muutoin ku raskaana ollessa. ;) Että en oikein osaa selittää suolistollakaan...

Ei nyt siltikään tulla vielä kaapista tän enempää kuin ennenkään. En järjestä tiedotustilaisuutta työpaikalla, ei kerrota lapsille, en ylipäätään kerro kellekään mitään. Halutaan vielä ootella se seulatulos, jonka pitäis tulla viikon päästä/sisällä. Jos seula sanoo dingdong, tulee puhelu. Jos läpäistään se "(/€&:n seula, tulee kirje. Sit jos sieltä saadaan puhtaat paperit, kerrotaan lapsille. Sen jälkeen kun juttu varmaan kyllä leviää koko kylälle. :)

PS. Nyt tuli vähän poikaolo. O_o

Kiukkua...

...on ilmoilla. Vanha kunnon hormoniraivo on löytänyt mut. Ärsytyskynnys on huomattavan matalalla ja kilahtelen ihan pikkuasioista hyvin näyttävästi ja isosti. Eniten tästä joutuvat kärsimään mies ja lapset, mutta epäilenpä että ennen pitkää auon päätäni myös kavereille niin että ne ehkä hylkäävät mut.

En tiiä olinko ekassa raskaudessa raivohullu muuta ku lopuks (ehkä olin), mutta ainakin toisessa raskaudessa muistan paksunaolon plussia ja miinuksia pähkäillessäni avautuneeni joillekin siitä, kuinka pahinta on se, että kaikki vituttaa koko ajan.

No mitäs muuta on ilmoilla. Oksua ja ripulia. Jee! Ei mulla vaan tolla kuopuksella. Hyvin harvakseltaan kyllä, ja nytkin se laukkaa tuolla pitkin pihoja tartuttamassa taloyhtiön lapsia, mutta enpä viitsi huomenna hoitoon viedä kun ei sitten oo ihan takuita hommasta. Niinpä saan huomiselle "vapaapäivän" (joudun tekeen kyllä töitä kotoa käsin). Toivottavasti muksu on tiistaina hoitokunnossa, koska silloin on SE ULTRA. *kauhunväristys*

Vaikkakaan tämmönen suunnittelu tai pähkäily ei oikein sovi siihen pessimismiin että eimeillemitäänvauvaatulekuitenkaaaaaan, mietin tänään hetken aikaa kaikkia hankintoja ja vittuunnuin (kuinkas muutenkaan) ihan älyttömästi siitä rahanmenosta ja vaivannäöstä. Hemmetti ku oon pistänyt kaiken kiertoon ja tietysti vielä esim. älyvapaan halvalla myin Emmaljungat pois. Korvaavien vauvatuotteiden hankkiminen vie joko eläimellisesti rahaa (= menee kauppaan ja ostaa tarvitsemansa uutena jumalattoman kalliilla) tai järkyttävästi aikaa ja vaivaa (= selaa tuntikaupalla huutista ja toria ja yrittää bongata sieltä käytettynä edullista ja toimivaa). Sitä paitsi mä en enää MUISTA mitä kaikkee edes on olemassa ja mitä sitä nyt sitten tarvitsee. Eniten ahistaa vaunut. Joudutaan nimittäin varmaan hankkimaan kahdet. Ne, joihin nukutetaan takapihan terassilla ja ne, joilla mennään etuovesta tonne maailmaan. Koskapa huusholli on kahdessa kerroksessa ja sekä sisä- että ulkokautta kulku vaunujen kanssa kerroksesta toiseen on lähinnä mahdoton tehtävä. Fak. No, takapihavaunuille ei toki oo juurikaan muita kriteereitä kuin että niissä ei oo hometta tai lutikoita tai rottia ja pyörät pyörivät mitenkuten. Niille käyttörattaille puolestaan.. no, niillä pitäis päästä kivuttomasti eteenpäin säällä kuin säällä ja ne sais näyttää sellasilta ettei hävetä liikkua niiden kanssa. Millä en todellakaan tarkoita mitään himokalliita hipsterivaunuja. Kokemustahan ei oo kuin city crosseista ja ne pelas kyllä aina niin ettei suuremmin tullu ongelmia. Eihän niilläkään nyt missään umpihangessa pääse eteenpäin, mutta millä pääsee? Erityiskiitos renkaille, joita ei tarvinnu pumppailla tai paikkailla.

Wää. Voinko palkata jonku kirppishain tekeen tän väijynnän mun puolesta.

Kiroon sitten tiistaina tämänkin valituksen, ku ultrassa todetaan että ...jotain paskaa. You know.

rv11+0

Viikkoja on jotenkin ihan naurettavan paljon tähän epävarmuuteen nähden. Tästä tulee kuulkaas vielä sellanen piinaviikko että oksat pois. Ultrahan on siis juurikin tasan ens tiistaina. Mulle on ihan kauhian epäselvää, tuleeks esim. ne seerumiseulan tulokset siinä jotenkin samassa vai mistä ne sit saa. Että milloin on mahdollisesti se hetki, jolloin saa huokaista helpotuksesta, mikäli koskaan?

Edelleen mahtuu housut jalkaan. Sen sijaan kärsin oudosta keskivartalolihavuudesta, joka huipentuu tossa navan korkeudella. Ihan kauhee pömppö. En tiedä onko kyse ihan vaan turvotuksesta (hiilarit himottaa) vaiko onko kasvanut kohtu työntänyt kaikkea muuta sälää sinne navan seuduille. Sisuksissa on oudolla tavalla ahdas olo ja tuntuu etten taivu mihinkään asentoon. Kohtu on tollee näppituntumalla bongailtavissa alavatsalta parhaiten aamuisin, ja siis on se muutos joidenkin viikkojen takaiseen ihan selvä, eli on siellä kai jotain tapahtunut. Mutta on tää ihan ihmeen kreisii ja kaikkea, tuntuu etten kunnolla oikein muistakaan millaista tän "pitäisi" olla ja vaikka muistaisinkin, niin oisko se siltikään samanlaista kuin ennen.

Olo on pääosin tosi normalisoitunut, eli ei esim. väsytä kaameesti. Ainoat merkit raskaudesta on siis ahtaan tuntuinen keskivartalo, jättiläistissit ja puuttuvat menkat (joo, ehkä ultralla nähty alkio sykkeineen oli kans yks merkki). Mutta siis kyl mä vaan taas sanon, että JOS toden totta sieltä viikon päästä löytyy joku elävä ja oikean kokoinen tyyppi, oon hyvin hyvin HYVIN ihmeissäni. Epäuskoprosentti alkaa olla taas kovin korkealla.

Kohta pitäs mennä vahtimaan esikoisen matikanläksyjen tekemistä.

Maanantaiaargh

Kiinnostus suunnilleen nolla.

Flunssaa on pukannu. Kurkkukivusta pääsin jo, tilalle tuli nuha ja yskä.

Eilen yrjösin jälleen, se oli kolmas kerta. Lulle ei vissiin tykkää happamasta. Olin syöny greipin. On muuten senkin oksentaminen aika hapokasta, niin kuin oli niiden puolukoidenkin.

Vielä pitäis jaksaa vähän duunihommia väkertää nyt illallakin. Plää.