Mää sen myrkytin

Joopa joo, kiitti ny. Huomasin sitten ryystäneeni suurimman osan alkuraskauteni päivistä C-vitamiiniporetablettia, joka on makeutettu sakariinilla (tiineiltä kielletyllä aineella). Vittu etten sano. Miksen älynny kattoa?! Mää sen alkion myrkytin. Ja käytän huumoria defenssimekanismina, etten alkais hyperventiloida ja sekoilla. Sovitaanko nyt että siitä ei koitunut mitään ongelmaa? JOOKO?!

rv6+0

Jatketaan ärveeotsikoilla nyt sitten. Viikko vierähti, nyt olis tasan kuus kasassa. Epäuskoisuusprosentti noin yheksänkytyheksän. Ku ei vaan tunnu missään niin ei tunnu (outcluding aristavat tissit, jotka estävät epäuskoisuusprossan nousun täyteen sataan). Jos tästä oikeesti on lopputuloksena elävä, terve vauva, en voi muuta kuin todeta että olis vissiin pitäny "tehdä" koko liuta niitä lapsia kun niin kovin helppoo tuntuu olevan tämä. Minkä sarjasikiäjän maailma minussa menettääkään. Mutta joo, kyllä mä taidan sinne ultraan kiltisti hipsiä, ei tätä muuten pää kestä. Sinne on sentään enää reilu viikko, koska se on ens viikon torstaina. Pelkään että kohta alan narahtaa kiinni tästä oudon syömä- ja juomakäyttäytymiseni takia (työkaverin teini-ikäinen poika epäili välittömästi mun olevan paksuna kun en juonu siellä mökillä sitä viiniä, ei onneks multa suoraan tullu kysymään kuitenkaan) ja olis kivempi sitten edes olla ite jotenkin kärryillä asioiden tolasta, jos alkaa narahdella. Ens viikon perjantaina palaan lomilta töihin, ja pelkään olevani epäilyttävän näköinen. Maha on ihan pömpöllään, mikä ei kyllä varmaankaan johdu raskaudesta kuin korkeintaan välillisesti ja jonku turvotuspöhön takia, mutta yhtä kaikki saattaisin tulla silmäillyksi vatsan seudulle. Ei voi ees hukuttautua vaatekerroksiin, jos lämpötila hipoo kolmeekymppiä niinku lupailevat.

Oon kyllä nyt mennyt paljastamaan tämän yhteensä neljälle ystävälle, ja bonarina vähintäänkin kolmen puoliso siinä ohessa sitten tietää asiasta. Tuntuu hullulta sanoa ääneen olevansa raskaana, kun siihen ei usko itsekään. :P

Muita kuulumisia:

Lämmintä on pidelly, jopa vähän liian (vaikkei saakaan valittaa kun kerrankin ja pälä pälä). Pari yötä nukuttiin teltassa takapihalla koko perheen voimin, ja se onnistuikin yllättävän hyvin. Telttakokemus oli lapsille ensimmäinen laatuaan, ja siksi juuri epäilinkin, etteivät ehkä osaisi siellä olla ihmisiksi. Mutta nehän nukkuivat oikein mainiosti. Nukuin mä itekin paremmin kuin sisällä, mikä ei oo kyllä kovin paljoa, mutta jotain kuitenkin. Ahtaudesta huolimatta. Ja uusista kokemuksista puheenollen, lapset sai ongittua myös elämänsä ekat kalat suoraan Saimaasta (toinen sai ahvenen, toinen särjen). "Se katsoi mua suoraan silmiin!", huusi pienempi.

Mitähän muuta.. mies palas töihin eilen byää. Ihan omituinen fiilis, kun loma meni kyllä erittäin perhekeskeisesti. Ei juurikaan oltu erillään. Tähän nyt sitten on taas tottuminen. Ens viikon keskiviikkona kuopus pääsee taas ottamaan tuntumaa päiväkotiin, aattelin pitää sitä ke-to siellä lyhyet rupeamat ennen kuin perjantaina sitten sinne mennäänkin jo pakon edessä. Perjantaille pitäs kehittää myös joku ratkasu tuolle koululaiselle(!) meidän työpäivän ajaksi. Ihan tuli puskista tääkin että niin joo, sillehän ei mitään sijoituspaikkaa perjantaille olekaan kun on raukka potkittu päiväkodista pihalle eskaritodistus kainalossa. :)

Tänään oltiin maauimalassa ekaa kertaa sitten kesäkuun puolivälin, vähän huono-onnisesti tosin, kun noin tunnin uiskentelun jälkeen alkanut ukkosmyräkkä piti meitä rannalla varmaan jonkun puolitoista tuntia. Sinnillä ooteltiin kuitenkin ja pääsivätpäs lapset uimaan vielä toiseksikin tunniksi, ite jäin siinä vaiheessa vaan altaan reunalle hengaamaan.

Nyt iltapuuhiin!

rv5+0

Tänään mentiin ihka uudelle viikolle. Sen kunniaksi testasin vielä kertaalleen, koska halusin nähdä, miten viivan tummuusaste on kehittynyt. Otin siis sen riskin, ettei se olekaan tummunut ja lietsoudun paniikkiin. Mutta hyvin kävi:

Tadaah. Tällä perusteella voisin vaikka väittää, että hCG on nousussa. :)

Pitkä viikonloppu meni taas reissatessa ympäri Suomea sukuloimassa. Toisten nurkissa ja ruokapöydissä luuhaamisessa on se vika, että joutuu itsekseen miettimään, onko tarjottu safka viimeisen päälle putsattu, pastöroitu, kypsennetty jne. Söin nöyrästi miehen mummon valmiiksi tekemän voileivän, jossa oli mukana pellavansiemeniä. Ei kai niin pieni määrä mitään tee.. Lisäksi söin (pastöroidusta maidosta tehtyä) tuorejuustoa. En tiiä oonko menettänyt muistini vai mitä tapahtuu, mutta muistelisin edellisissä raskauksissa (viime vuosikymmenellä, hehe) kyttäilleeni juustojen suhteen lähinnä sitä pastörointia. Pastöroituja söin ihan ilolla. Paitsi homejuustoa en tainnut syödä siltikään. Nyt huomaan että kieltolistalla on myös pastöroidusta maidosta tehdyt pehmeät juustot. Hä?! Mikä kaikki nyt sitten on pehmeää juustoa? Feta? Raejuusto? Mozzarella? En tiedä ees haluanko vastausta tähän, jos ne on vaikka kaikki kiellettyjä. Näitä kaikkia söin kyllä edellisissä raskauksissa ja niin olen tehnyt nytkin. Ja nythän mieleeni juolahtaa, että viikonloppua söin myös homejuustoa, se oli kyllä pizzan päällä. En taatusti tiedä oliko tehty pastöroidusta maidosta enkä sitäkään, oliko se kuumennettu kuplivan kuumaksi. Tästä vois vaikka ahdistua, mutten millään jaksais. Facebookissa on varmaan joku CHEESE KILLED MY BABY -ryhmä, liityn sitten siihen jos huonosti käy.

Huomenna lähetään taas yhdelle mökille Saimaan rannalle, ihanaa. Siellä ei tartte myöskään huolehtia syömä- ja juomapuolesta, koska kerroin asiasta jo. Nyt hommasta tietää kaks "ulkopuolista". Kälybestikselle kerroin heti saman tien ekan testin tehtyäni ja tälle toiselle ystävälle viime viikolla puhelimessa. Oisin narahtanut joka tapauksessa viimeistään huomenna, kun oisin jättänyt skumppani juomatta. Sen verran oon perso kesäisille kuohuville että niistä mua ei pidä erossa kuin joku tosi hyvä syy. ;)

Ai nii ja mulla on painokriisi. Kävin vaa'alla ja se näytti noin kaks kiloo enemmän kuin olisin toivonut. Uskottelen itselleni, että se kaikki on tisseissä.

random

- Huhhuhuh kun on itku herkässä koko ajan. Siis ilman mitään järkevää syytä. (Tai no, Coldplayn kuunteleminen on toki syy.) Säälin jo valmiiks pomoo ja työkavereita, jos tätä menoa jatkuu. Normaalistikin oon aika tunteella elävä tapaus, mutta tää on jotain potenssiin sata.

- Varasin tänä aamuna ajan alkuraskauden ultraan Femedaan, se olis torstaina 7.8. En oo vielä ihan varma, menenkö. Aiemmat muksut ultrannut Fredrika Forsskåhl on jäänyt eläkkeelle, ettäs kehtaa. Myös hinnat ovat nousseet ilmeisesti aika lailla sitten vuosien -06 ja -08, jolloin viimeksi olen ollut samalla asialla, ja kelakorvattavuus ei oo enää mikään itsestäänselvyys. No kattellaan. Kuitenkin tuntuu että jonnekin np-ultraan on ikuisuus, olis kivempi tietää joskus tässä vähän aiemmin että onko siellä ketään.

- Mun tissit on ihan sairaan kokoset. :D

- Tänään vietetään remppavapaata päivää. Ohjelmassa olis vähän Helsinkiä ja synttärilahjan hankkiminen lauantaina viisi vuotta täyttävälle kuopukselle. Eilen tehtiin (no okei, mies teki..) tuulikaappi. Uus väri seiniin ja laminaatti lattiaan muovimaton päälle. Hyvältä näyttää!

rv4+0

No siinä se lukee jo otsikossa. Tämän päivän lukemat. En osaa ees kauheesti hämmästellä tätä, koska tiesin jo. Enemmän olisin yllättynyt, jos testi oliskin näyttänyt negaa. Kuvassa siis kp 28 eli huikeet rv 3+6.

Vaan hämmästyttää tää silti, ja tuottaa aikamoista skeptisyyttä. Niinku että ei voi (taas!?) mennä näin helposti. Se miinaharavavertaus kummittelee mielessä. Siis että kun on tähän mennessä luovinu nää lapsihommat ja monet muutkin hommat elämässä ilman suurempia vaikeuksia ja kriisejä, niin koko ajan kasvaa todennäköisyys että rysähtää. Mutta ei se kai ihan niinkään mene. Ehkä elämä ei ole miinaharavaa. Ehkä. ;)

Näistä miinaharavapohdinnoista huolimatta olo on omituisen rauhallinen. Sellainen iloinen ja luottavainen. Ei yhtään ahdistunut ja panikoiva niinkuin edellisissä raskauksissa. (Onkohan tää huono enne..) Eilen ostin jopa Lindexin alesta muutaman vaatteen kokohaarukassa 50-68. :D Mehän ollaan siis pistetty kiertoon käytännössä ihan kaikki vauvakama, joten joudutaan aloittamaan varustelu aika lailla nollista.

Yritän jatkossa käyttää tätä muunakin kuin raskauspäiväkirjana, siis kirjata ylös muutakin elämää, lähinnä nyt noiden tytsyjen edesottamuksia. Harmittaa, että bloggailun lopettamisen myötä on jäänyt kirjaamatta ylös se semmoinen arkielämä, hauskat sattumukset ja osuvat lohkaisut.

Mainitsenpa nyt, että kuopus oppi muutama viikko sitten ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. ♥ Vielä kun oppis jarruttamaan niin ois tosi jees!

KP27

Kas, aika on rientänyt tähän pisteeseen, että huomenna aamulla aattelin testata. On joo aikaista, mutta kakkosestakin tuli joku hailu viiva aikanaan jo kp 27, joten meinasin nyt sitten rohkeasti pissata tikkuun.

En oo ihan hirveesti (verrattuna aiempiin kertoihin ainakaan) ressannu tai miettiny. Sen verran oon miettiny, että join eilen vain puolisen lasia viiniä ja juotin loput miehelle. En syönyt tarjolla ollutta homejuustoa. Pellavansiemeniä oon syönyt (leivissä), voi iik.

Heinäkuun eka viikko oltiin Kyproksella. Reissu oli ihana. Ylitti kaikki odotukset. Kukaan ei sairastunut, telonut itseään, hukkunut, tullut siepatuksi tai muutakaan. Sen sijaan nukuttiin, syötiin ja levättiin hyvin. Lapset oli hyvällä tuulella ja tyytyväisiä prosentuaalisesti paljon suuremman ajan kuin kotimaassa. En ihmettele.

Reissun ekaan päivään osui kp 14. Jo tuon lomaviikon loppupuolella olin aika varma, että paksuna ollaan. Tisseissä ja vatsassa oli sellainen olo. Sittemmin olo on ailahdellut jokseenkin 50-99% -prosenttisen varmuuden välillä. Vanhoja tuttuja oireita ja oloja on esiintynyt. Alavatsatuntemuksia, turpeat tissit, metallin makua suussa, väsyä, janoa, pissahätää, tunneherkkyyttä, hajuherkkyyttä ja muuta sekoilua. Yks ilta aloin itkeä, kun kirahvijuliste oli kehyksissään valunut eikä mies heti suostunut fiksaamaan asiaa. O_o

Tää on hämmentävää, koska edellisillä raskautumisyrityskerroillahan oon ollut ihan väärässä aina kaikessa. Kummallakin kerralla olin ihan varma etten ole raskaana (vaikka olinkin), ja olin esim. varma, että poika tulee (ja tuli tytöt). Tällasta "saleen oon paksuna haha" -fiilistä en oo ennen kokenutkaan. Oonkohan taas väärässä vai olenko vain lopultakin kahdesta kerrasta oppineena tajunnut, miltä raskaana oleminen tuntuu? Well well, huomenna näkee (ehkä).