Newsflash!
Vauva + ekaluokkalainen + päiväkoti-ikäinen + toukokuu on aika ööö... kirjoittelua ehkäisevä yhdistelmä. Toukokuu mainittu erikseen siksi, että normiarjen lisäksi kaikki harrastusten, päiväkodin ja koulun päättäjäiset ja näytökset ja juhlat ja muut kissanristiäiset on vieneet hyvin tehokkaasti kaiken sen ajan, jolloin edes teoriassa mahdollisesti olisin kotona, tietokoneella ja kaksi kättä vapaana.
Sitten menin ja ilmoitin molemmat uimakouluun jota on tämän ja ensi viikon ajan joka päivä, molemmat tietysti eri ryhmissä, toinen klo 11-11.45 ja toinen 13-13.45 ja molemmat pitää viedä ja hakee. Ja sitten ekaluokkalainen halus yleisurheilukouluun jota on 2x viikossa. Ja jostain ihmeen syystä lisäksi viikon sisään on ilmaantunut iltaohjelmistoon myös neljät kaverisynttärit, tai oikeestaan viidet, mutta yhet skipataan koska on jo muuta menoa sovittuna. Miten tääkään voi olla edes mahdollista? Mie romahan.
Lisäksi tämä kaikki ympäriinsä sykkiminen ja tsiljoonan asian muistamisen yrittäminen ja hoppu ja hässäkkä vie imetystyhmyydestä kärsivät aivot niin äärirajoille, että sit kun kerran kuukaudessa ehtis kahdeks minuutiks blogin ääreen, pään sisällä on tällaista:
(tyhjää)
Mutta yrittänyttä ei laiteta (mitä tämä sanonta oikeastaan tarkoittaa, kuulostaa jotenkin täysin käsittämättömältä nyt kun äkkiseltään aattelee) ja työn alla on joku sellainen kaksikuissepustus (vauva on huomenna jo 10 viikkoa vanha ja on tietysti ehtinyt jo muuttua vaikka kuinka paljon), ihan vain siksi että olis tosi kiva muistaa jotain näistä ajoista sitten joskus myöhemmin.
Laitetaan nyt muistiin vaikka vielä se, että ekaluokkalainen sai stipendin oltuaan 'esimerkillinen koululainen' ja suri katkerasti sitä, että luokanope vaihtuu; viisveeltä lähti eka hammas ja pädillä pelatessaan se huus kerran 'voi vittu' ja vauva heräs just niiltä 45min päikkäreiltään vaunusta.
