Viikkoja on jotenkin ihan naurettavan paljon tähän epävarmuuteen nähden. Tästä tulee kuulkaas vielä sellanen piinaviikko että oksat pois. Ultrahan on siis juurikin tasan ens tiistaina. Mulle on ihan kauhian epäselvää, tuleeks esim. ne seerumiseulan tulokset siinä jotenkin samassa vai mistä ne sit saa. Että milloin on mahdollisesti se hetki, jolloin saa huokaista helpotuksesta, mikäli koskaan?
Edelleen mahtuu housut jalkaan. Sen sijaan kärsin oudosta keskivartalolihavuudesta, joka huipentuu tossa navan korkeudella. Ihan kauhee pömppö. En tiedä onko kyse ihan vaan turvotuksesta (hiilarit himottaa) vaiko onko kasvanut kohtu työntänyt kaikkea muuta sälää sinne navan seuduille. Sisuksissa on oudolla tavalla ahdas olo ja tuntuu etten taivu mihinkään asentoon. Kohtu on tollee näppituntumalla bongailtavissa alavatsalta parhaiten aamuisin, ja siis on se muutos joidenkin viikkojen takaiseen ihan selvä, eli on siellä kai jotain tapahtunut. Mutta on tää ihan ihmeen kreisii ja kaikkea, tuntuu etten kunnolla oikein muistakaan millaista tän "pitäisi" olla ja vaikka muistaisinkin, niin oisko se siltikään samanlaista kuin ennen.
Olo on pääosin tosi normalisoitunut, eli ei esim. väsytä kaameesti. Ainoat merkit raskaudesta on siis ahtaan tuntuinen keskivartalo, jättiläistissit ja puuttuvat menkat (joo, ehkä ultralla nähty alkio sykkeineen oli kans yks merkki). Mutta siis kyl mä vaan taas sanon, että JOS toden totta sieltä viikon päästä löytyy joku elävä ja oikean kokoinen tyyppi, oon hyvin hyvin HYVIN ihmeissäni. Epäuskoprosentti alkaa olla taas kovin korkealla.
Kohta pitäs mennä vahtimaan esikoisen matikanläksyjen tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti