Järkkyä. Noita viikkojahan on vaikka kuinka. Ja edelleen tuntuu varsin epätodelliselta koko homma. Milloinhan se olo mahtaa mennä ohi, vai meneekö ollenkaan?
Aamuisin maha on tosi pieni. Iltaisin se on jätti. Liikkeiden tuntemisen suhteen olen edelleen aika epävarma. Vanhaan blogiin olin näillä viikoilla kirjoittanut, että liikkeet on tuntuneet jo pari viikkoa ja että onpas ihanaa kun ei tarvii siitä stressata. No, nyt yritän olla stressaamatta ihan sen vuoksi, että viikko sitten neuvolalekurin ultrassa kävi hyvin selväksi, että liikettä ON (ja paljon), vaikken silloinkaan tuntenut mitään. Ehkä siis vika on mun tuntoaistissa eikä missään muussa. Sillee hyvällä tahdolla on ehkä kerran, pari kertaa päivässä bongattavissa joku sellainen oletettu tuntuma, muutaman kerran oon ollut ihan varmakin. Eipä se kai auta ku ootella sitä selvempää möyrintää.
Nyt ollaan tyttöjen kaa lomalla. Tänään oon lomaillut lähinnä siivoamisen merkeissä ja oon aika kuitti. Kaikki vaatekaapit on käyty läpi, siirretty pieneksi jääneet pois jne. Etenkin esikoisen kaappi jäi kovin tyhjäksi, joten asialle täytynee tehdä jotain. Huomenna pitäis vielä käydä läpi ulkovaatetuksen kriittiset pisteet.
Aivot ei toimi. Meen sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti