Ihan mystistä, miten vähän mä mietin tätä koko asiaa. Tai miten vähän olen paniikissa (en juuri ollenkaan). Ehkä se johtuu siitä, etten usko tästä tulevan yhtään mittään. En uskonut kyllä silloin aiemminkaan, ja silti on syntynyt kaksi lasta, mutta mutta.. en tiiä. En usko ovulaatioon. En uskonut varmaan silloin ennenkään. EN TIIÄ. Pelottaa, jos alan ajatella. En siis ajattele.
Luin vanhasta blogista yhtä luonnosta, siis julkaisematta ja kesken jäänyttä tekstiä, aiheesta 'miksi kolmas lapsi olisi huono idea'. Ehkä kopsaan sen joskus tänne. Kummasti ne syyt pitäytyä kahdessa lapsessa ei kuitenkaan tuntuneet enää niin relevanteilta. Teksti oli tosin kirjoitettu kuopuksen ollessa vasta vähän alle vuoden, joten elämä oli silloin kovin erilaista kuin nykyään.
Tänään paljastin yhdelle ystävälle, että ollaan lakattu ehkäisemästä (vaikkei se meidän ehkäisy nyt niin pilkuntarkkaa oo ennenkään ollut, eheh). Melkein teki mieli paljastaa asia myös ystäväpariskunnalle, joka kyläili meillä illalla nelikuisen vauvansa kanssa. Kovasti vihjailivat ja lietsoivat vauvantekoon. Sanoin vaan että en ole paksuna, mutta ajatus ei ole totaalisen poissuljettu ja että perheenjäsenet on ihan kivoja. :D
Jotenki hirveet paineet, että pitäis raskautua heti. Sillai "ei kahta ilman kolmatta" -meiningillä. Mutta ei se nyt vaan voi mennä niin. Ollaan jo niin vanhojakin ja kaikkea.
Jännä fiilis kun kaikki on niin ...auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti