Kas, aika on rientänyt tähän pisteeseen, että huomenna aamulla aattelin testata. On joo aikaista, mutta kakkosestakin tuli joku hailu viiva aikanaan jo kp 27, joten meinasin nyt sitten rohkeasti pissata tikkuun.
En oo ihan hirveesti (verrattuna aiempiin kertoihin ainakaan) ressannu tai miettiny. Sen verran oon miettiny, että join eilen vain puolisen lasia viiniä ja juotin loput miehelle. En syönyt tarjolla ollutta homejuustoa. Pellavansiemeniä oon syönyt (leivissä), voi iik.
Heinäkuun eka viikko oltiin Kyproksella. Reissu oli ihana. Ylitti kaikki odotukset. Kukaan ei sairastunut, telonut itseään, hukkunut, tullut siepatuksi tai muutakaan. Sen sijaan nukuttiin, syötiin ja levättiin hyvin. Lapset oli hyvällä tuulella ja tyytyväisiä prosentuaalisesti paljon suuremman ajan kuin kotimaassa. En ihmettele.
Reissun ekaan päivään osui kp 14. Jo tuon lomaviikon loppupuolella olin aika varma, että paksuna ollaan. Tisseissä ja vatsassa oli sellainen olo. Sittemmin olo on ailahdellut jokseenkin 50-99% -prosenttisen varmuuden välillä. Vanhoja tuttuja oireita ja oloja on esiintynyt. Alavatsatuntemuksia, turpeat tissit, metallin makua suussa, väsyä, janoa, pissahätää, tunneherkkyyttä, hajuherkkyyttä ja muuta sekoilua. Yks ilta aloin itkeä, kun kirahvijuliste oli kehyksissään valunut eikä mies heti suostunut fiksaamaan asiaa. O_o
Tää on hämmentävää, koska edellisillä raskautumisyrityskerroillahan oon ollut ihan väärässä aina kaikessa. Kummallakin kerralla olin ihan varma etten ole raskaana (vaikka olinkin), ja olin esim. varma, että poika tulee (ja tuli tytöt). Tällasta "saleen oon paksuna haha" -fiilistä en oo ennen kokenutkaan. Oonkohan taas väärässä vai olenko vain lopultakin kahdesta kerrasta oppineena tajunnut, miltä raskaana oleminen tuntuu? Well well, huomenna näkee (ehkä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti