Ulkona kaapista

Seulakirje tulikin ilahduttavan nopeasti, nimittäin eilen (2 pvää ultran jälkeen siis). "Tulos on normaali eikä lisääntynyttä riskiä ole todettu." Mulle on oikein passeli käytäntö tuo, että sitä varsinaista riskilukua ei mainita. Jäisin kuitenkin miettimään, olisko se voinut olla vielä parempi ja onko se liian iso ja blaa blaa. Nyt ei jää varaa millekään spekulaatioille.

Eli 12 viikkoa ylitetty ja ultrassa ja verikokeissa kaikki ookoo. Vaikka tietystikään mistään ei ikinä oo mitään takeita, tultiin nyt kuitenkin kaapista. Ei niin, että olisin tehnyt asiasta mitään fb-julkaisua (enkä teekään, jostain syystä ei ainakaan vielä tee mieli huudella kaikille maailman puolitutuille asiasta), mutta kerrottiin lapsille ja mun siskolle ja miehen veljelle ja mun parille työkaverille ja lapsethan sitten hoitaa tiedotuksen pihalla, koulussa ja päiväkodissa, että sikäli taitaa kyllä olla hyvinkin julkista tietoa aivan pian. ;P

Eilen illalla istuttiin koko perheen voimin popsimassa tortilloja, kun lätkäistiin täälläkin esillä ollut ultrakuva pöytään ja kysyttiin että arvatkaas mikä siinä on. Esikoinen sen ilmeisesti hämärästi ultrakuvaksi tunnisti ja ehdotti, että kuvassa on hän itse tai sitten siskonsa. Ei meinannut millään lamppu syttyä, joten piti vähän avittaa että kuvassa on ihka uus tyyppi. Lopulta koululaisella sytytti, ja muutaman "oikeesti? OIKEESTI??" hokeman jälkeen alkoi tyttö kirjaimellisesti kiljua riemusta. :D Kuopus otti homman varautuneemmin eikä oikein meinannut uskoa koko juttua. Epäili, että me huijataan. Oli lähinnä hämmentynyt. Raukka pieni, menettämässä asemansa perheen pienimpänä. Yhdessä vaiheessa iltaa itki, että ei halua meille mitään rääkyvää kakkakonetta.. mutta toipui kuitenkin. Toistaiseksi. Mua vähän riipaisee. Toisaalta, hänkin oli kyllä "iltakiitollisuuksissa" (meidän iltarutiini, jossa mainitaan asioita joista ollaan onnellisia ja kiitollisia - aloitettin tää joskus jo useampi vuosi sitten, kun mua alkoi tympiä jatkuva valitus kaikesta) kiitollinen Lullesta. *syrän* Ja ilmoitti, että voi sitten laittaa vauvalle tutin suuhun. Ehkä se tästä.

Mutta joo, esikoinen oli siis ihan rajattoman riemuissaan ja pussaili koko illan mun mahaa. Kummankin reaktio itse asiassa oli aika yllättävä, siis se, että eka oli niin varauksettoman iloinen ja se, että toka oli niin kovin varautunut ja hämmentynyt.

Lapsilta on muuten tullu aika hillittömiä nimiehdotuksia, kuten 'Elisaviihde', 'Johtaja Rapu' ja 'Pentti'. :D Että eiku valitsemaan niistä. Sukupuolesta on kuopuksella selvä käsitys: tyttö sen pitää olla. ("Mä en haluu tänne mitään roikkuvaa pippeliplönttiä!") Esikoiselle puolestaan käy kuulemma kumpi tahansa. Esikoinen teki myös jossain vaiheessa aika osuvan huomion: "Saat muuten kohta tissit käyttöön!" ja kuopus harjoitti matikkaa: "Sitten kun se tulee, meillä on KOLME lasta!"

Tänä aamuna kun vein kuopuksen päiväkotiin, hän ilmoitti että haluaa itse kertoa asian hoitajille. Kertoo kuulemma, että "äidille syntyy Lulle". Sanoin, että ei välttämättä kannata käyttää nimeä Lulle, koska ei ne ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tähän typy kommentoi, että "no, se on vauva joka turpoaa äidin pimpistä". Esitin toivomuksen, ettei välttämättä myöskään mainitsisi pimppiä. :D Kertominen meni sitten aika nätisti, ilmoitti, että "äidille syntyy vauva". Siellähän oli ihanat pk:n tädit ihan intoo täynnä ja ilakoi että kiva kun meille tulee uusi asiakas. :) Eipä käy kateeks, siellä ne varmaan joutuu puhumaan ihmisen lisääntymisestä koko päivän.. :D

Joo et sillai. Esimiehelle aattelin kertoa myös ihan lähiaikoina, koska se on musta mukavampaa niin, kuin että se kuulis jostain puskaradiosta. Vaikkei tilanne siis vielä vaadikaan mitään toimenpiteitä, vaan sijaista aletaan etsiskellä vasta reilusti myöhemmin (oon muuten jo valmiiks niin mustasukkainen omasta paikastani, se on MUN, ja joku muu tulee hoitamaan sitä, grr, en kestä, mutta siitä ehkä joskus toiste).