Niin että hups, koska neljä viikkoa vierähti ja joulukuukin paukahti päälle ja täällä sitä on oltu ihan mykkänä. Laitetaanpa nyt jotain kuitenkin.
Hyvää kuuluu. Vaikka alan olomuodoltani muistuttaa lähinnä palloa, ei ihmeempää vaivaa, tuskaa tai ahdistusta ole ilmennyt. Ei vieläkään mitään tulehduksia, närästyksiä tai suurempia jomotuksia. Jos pitkään viettää aikaa samassa asennossa, alaselkä vihoittelee hetken, mutta vain hetken. Lähinnä kaikki kyykkiminen ja kurottelu ja kumartelu on jo tässä vaiheessa kauhean hankalaa ja aiheuttaa välillä turhautusta, esim. jos haluais siivota rivakalla otteella niin eipä tahdo onnistua. Liikkeitä tuntuu sen verran jatkuvalla syötöllä, ettei mitään pitkiä hiljaisia aikoja oo tarvinnut ihmetellä ja huolestua. Liikkeet tuntuu (ja näkyy) jo uloskinpäin, ja tulevat isosiskot ovat päässeet myös tunnustelemaan potkuja. (Ihkuuuu.) Vähän harmittaa se, etten oo päässyt harrastamaan liikuntaa, mutta sen on estänyt lähinnä flunssa ja työt eikä niinkään raskaus. Viimeistään joululomalla ajattelin yrittää kuntosalia tms. ja katsoa miltä tuntuu. Oon tässä jo jonkin aikaa maksanut ihan turhasta salijäsenyyttä, mutta en ihan vielä haluais laittaa sitä kokonaan katkolle kun elättelen toiveita että josko se vielä tästä.
Pikkuhiljaa oon tehnyt kaikenmoisia hankintoja. Joitain yksittäisiä pikkujuttuja oon ostanut ihan jopa kaupasta uutena, mutta pääosin ratsaan kirppiksiä ja shoppaan aina kun löytyy jotain hyvää hyvällä hinnalla. Viimeisimmät superlöydöt oli tukivyö (9e) ja vauvasetti tripp trappiin (16e) (joo, ei tarvita ihan äkkiä syöttötuolia muttaku). Täytyis joskus tehdä ihan kunnon inventaario siihen, mitä on ja mitä vielä puuttuu. Aika paljon toki edelleen puuttuu, mutta onhan tässä vielä aikaa, ja varmaan sitten äitiyslomalle jäädessä ehtii näitäkin ihan rauhassa miettiä.
Niin, äitiysloma. Täytin tuossa viime viikolla elämäni ekan virkavapausanomuslapun, vaikka kyseessä on jo kolmas vauvanen. Ekaa oottaessa kun olin opiskelija, tokaa oottaessa taas pätkätyöläinen jonka työsoppari loppui samoihin aikoihin kuin äitiysrahakausi alkoi. Heilun aika kahtalaisissa fiiliksissä tämän työjutun kanssa. Toisaalta kiinnostus on ihan nollissa ja tekis mieli vaan keskittyä pesänrakentamiseen, toisaalta pelottaa yhtäkkiä jäädä sen kaiken rutiinin ja oravanpyörän ulkopuolelle happaman maidon hajuiseen limboon. :P Se sellainen mustasukkainen omistushalu omaa työpaikkaa kohtaan on terveellä tavalla jossain määrin laantunut ja tilalle on tullut aika vahva priorisointi kotielämään ja just siihen pesimiseen ja sitten taas toisaalta tuntuu kauhean haikealta ja vaikka mitä. Ristiriitaista on. Josko tässä kuitenkin nyt kunnialla jaksais vetää tän viimeisen setin. Kolme viikkoa täyttä paahtoa, kahden viikon joululoma, kolme viikkoa paahtoa ja reilun viikon verran vielä satunnaisia rästihommia siihen päälle (virallisesti jään äitiyslomalle 26.1., mutta käytännössä teen pari "sunnuntaita" töitä vielä sen jälkeen). Jaksaa jaksaa!
Neuvola oli viime viikolla ja sieltä siis heltisi raskaustodistus ja kehotus täytellä kelan papereita. Sitä en oo vielä jaksanut tehdä, mutta se paperi töiden suuntaan piti hoitaa jo pois alta. Neuvolassa kaikki oli ok. Painoa on tullut raskautta edeltävään tilanteeseen nähden kahdeksan (8!!!) kiloa lisää, mutta täti ei ollut siitä millänsäkään vaan sen mielestä määrä oli just hyvä. Noin muuten nää kaikki mitattavat hommat oli ihan fine. Taivuin neuvolan tapaan laskea raskausviikot ja LA ja nytpä siis uusi viikko lähtee aina maanantaista ja virallinen LA papereissa on 23.3.2015.
Öööö... unohdinkohan mainita jotain olennaista? Yleisfiilis on hyvä, välillä leijun vaaleanpunaisissa vauvahattaroissa ja joskus välillä iskee semmonen snadi paniikki että mitäköhän tästä tulee. Luotto siihen, että ihan hyvä tulee, on kuitenkin pääosin pinnassa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti