TÄYSIAIKAINEN!

No ihan vaan että oho. 37+0. Tänään. Vaikkakin viime aikoina on tuntunut, että aika on suorastaan madellut eteenpäin, niin jopas silti täytyy sanoa että JO. Hurjaa.

Enkä ole vielä edes järjettömän kiukkuinen tai epätoivoinen. Ihan muutamana päivänä on käväissyt sellainen olo, että ei enää jaksais, siis nimenomaisesti olla näin PAKSU. Mut mikäs tässä oikeasti on ollessa, kun voin varsin hyvin. Ei jomota, ei kolota, ei supista, ei närästä, ei mitään. No parin viime viikon aikana on ollu välillä joitain pikku liitoskipuja ja muutama kivuton supistus, mut ne nyt kuuluu asiaan eikä ne oo juuri mitään. Sitäpaitsi saan edelleen nukuttua ihan ookoosti, mikä on ehkä jopa tärkeintä sen suhteen, ettei pää leviä. Ja Lulle liikuskelee niin paljon, ettei siitäkään ole tarvinnut kantaa huolta. Tietysti aina silloin tällöin meinaa iskeä paniikki että mitä jos jokin katastrofi tapahtuu, mutta pääosin oon aika rauhallisin ja odottavaisin mielin.

Eikä tunnu vielä siltä, että olis mikään kiire. Itse asiassa olen buukannut itselleni tekemistä 18.3. asti sen verran, ettei sitä ennen oikein joutais synnyttääkään. Ens lauantaina on Ekan synttärikemut (KAHDEKSAN vuotta omg), seuraavana lauantaina Tokan tanssikoulun kevätnäytös jossa hänen ryhmänsä siis myös esiintyy, tuolloin keskiviikkona 18.3. pitäis mennä kattoon PMMP-dokkari Kinopalatsiin. Mutta sitten! on kalenterissa tyhjää, eli saapi syntyä. :D

Joka tapauksessa jäljellä olevan ajan viikkoina voi laskea yhden käden sormilla, ja se on aika vähän se. Suurin osa hankinnoista on nähdäkseni aika lailla tehtynä, ehkä jotain on unohdettu. Ehkä ostan vielä yhdet imetysliivit, tai tarkemmin sanoen ehkä tilaan ne jostain internetin syövereistä muilta mailta, ku ovat Suomessa liian kalliita. Sairaalakassiin ostin eilen pillimehuja, suklaata ja luumuja. Eilen kokosin myös synnärimusasoittolistan, joka on ehkä yksi tärkeimmistä jutuista koko hommassa. Se on lähes sama kuin edellisissäkin synnytyksissä. Tokassahan oli jo melkein sama kuin ekassa, joitain korjausliikkeitä oli tehty. Samoin nytkin on kuusi biisiä kymmenestä samoja kuin edelliskerralla ja tais just ne samat kuus olla silloin ekallakin kerralla. Näiden tahdissa ois siis tarkoitus hoitaa homma kotiin:

Svefn-g-englar / Sigur Ros
Magic / Coldplay
Cowboys / Kent
Your blue room / U2
Unbreakable / Andreas Johnson
Warning sign / Coldplay
Chasing cars / Snow Patrol
Be still / The Killers
In a little while / U2
Fix you / Coldplay

(No nyt ku kokosin noi linkit tohon ja ne ehti vähän soida taustalla, niin itkenksmä? Itken mä.)

Neuvolalääkäri oli silloin pari viikkoa sitten, ja siellä meni jokseenkin niinkuin luulinkin. Tai siis että ihan epäkypsänä kaikki. Kohdunsuu niin ylhäällä, että ei meinannut ylettyäkään. Neuvolan vaaka näytti ihan huikeita lukemia, eli painoin jo 2 viikkoa sitten enemmän kuin mennessäni synnyttämään Tokaa. Kauheen kiva. En nyt tosin jaksa siitäkään mennä paniikkiin, koska ei se mitään auta. Osa painosta putoaa aika luonnostaan ja lopuille voi sitten itse jossain vaiheessa tehdä jotain. Kai. Niin ja se Lullen koko. Jotain se lekuri siel mittaili ja väitti keskiverroksi, mutta enpä tiiä. Painoarvio oli silloin 2,6 kg sen koneen laskelman mukaan, mut niin kauan ku en tiiä mihin mittoihin se perustuu, niin en välttämättä ihan uskokaan. Jos alle nelikilonen tulee, niin on muuten ihme. Ja sellaisen uskon vasta ku nään. Enkä tuu näkemään. Niin että.

Se mihin oon hiton kyllästynyt, on näihin taivasteluihin ja kyselyihin vastaaminen. Joo oon valtava, joo oon ollut jo kauan, joo olin edelliskerroillakin, joo on vain yksi, joojoo. Esimerkiks naapuri tuossa lauantaina otti ja pysäytti mut kaupassa ihan varta vasten ihmetelläkseen, että MILLOIN mulla oikein on laskettu aika kun oon jo NIIN kauan ollut niin JUMALATTOMAN KOKOINEN. Ja kun sanoin että eiköhän se tässä kuukauden sisään synny, naapurin kommentti oli että VASTA?! Juunääs. Tätä en jää kaipaamaan.

Mutta siis oikeesti hämmästyttävää miten nyt on kärsivällisyys riittäny muuten kaikkein parhaiten, koska tiedostan että tää on tällä kertaa Ihan Oikeesti viimeinen kerta. Neljättä ei tuu, tää on tässä. Ja se on suorastaan aika haikea ajatus.

Nii että pysy vaan muru vielä se reilu pari viikkoa sisätiloissa ja potki mua niin paljon kuin jaksat. ♥