Vaan hämmästyttää tää silti, ja tuottaa aikamoista skeptisyyttä. Niinku että ei voi (taas!?) mennä näin helposti. Se miinaharavavertaus kummittelee mielessä. Siis että kun on tähän mennessä luovinu nää lapsihommat ja monet muutkin hommat elämässä ilman suurempia vaikeuksia ja kriisejä, niin koko ajan kasvaa todennäköisyys että rysähtää. Mutta ei se kai ihan niinkään mene. Ehkä elämä ei ole miinaharavaa. Ehkä. ;)
Näistä miinaharavapohdinnoista huolimatta olo on omituisen rauhallinen. Sellainen iloinen ja luottavainen. Ei yhtään ahdistunut ja panikoiva niinkuin edellisissä raskauksissa. (Onkohan tää huono enne..) Eilen ostin jopa Lindexin alesta muutaman vaatteen kokohaarukassa 50-68. :D Mehän ollaan siis pistetty kiertoon käytännössä ihan kaikki vauvakama, joten joudutaan aloittamaan varustelu aika lailla nollista.
Yritän jatkossa käyttää tätä muunakin kuin raskauspäiväkirjana, siis kirjata ylös muutakin elämää, lähinnä nyt noiden tytsyjen edesottamuksia. Harmittaa, että bloggailun lopettamisen myötä on jäänyt kirjaamatta ylös se semmoinen arkielämä, hauskat sattumukset ja osuvat lohkaisut.
Mainitsenpa nyt, että kuopus oppi muutama viikko sitten ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. ♥ Vielä kun oppis jarruttamaan niin ois tosi jees!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti