Jatketaan ärveeotsikoilla nyt sitten. Viikko vierähti, nyt olis tasan kuus kasassa. Epäuskoisuusprosentti noin yheksänkytyheksän. Ku ei vaan tunnu missään niin ei tunnu (outcluding aristavat tissit, jotka estävät epäuskoisuusprossan nousun täyteen sataan). Jos tästä oikeesti on lopputuloksena elävä, terve vauva, en voi muuta kuin todeta että olis vissiin pitäny "tehdä" koko liuta niitä lapsia kun niin kovin helppoo tuntuu olevan tämä. Minkä sarjasikiäjän maailma minussa menettääkään. Mutta joo, kyllä mä taidan sinne ultraan kiltisti hipsiä, ei tätä muuten pää kestä. Sinne on sentään enää reilu viikko, koska se on ens viikon torstaina. Pelkään että kohta alan narahtaa kiinni tästä oudon syömä- ja juomakäyttäytymiseni takia (työkaverin teini-ikäinen poika epäili välittömästi mun olevan paksuna kun en juonu siellä mökillä sitä viiniä, ei onneks multa suoraan tullu kysymään kuitenkaan) ja olis kivempi sitten edes olla ite jotenkin kärryillä asioiden tolasta, jos alkaa narahdella. Ens viikon perjantaina palaan lomilta töihin, ja pelkään olevani epäilyttävän näköinen. Maha on ihan pömpöllään, mikä ei kyllä varmaankaan johdu raskaudesta kuin korkeintaan välillisesti ja jonku turvotuspöhön takia, mutta yhtä kaikki saattaisin tulla silmäillyksi vatsan seudulle. Ei voi ees hukuttautua vaatekerroksiin, jos lämpötila hipoo kolmeekymppiä niinku lupailevat.
Oon kyllä nyt mennyt paljastamaan tämän yhteensä neljälle ystävälle, ja bonarina vähintäänkin kolmen puoliso siinä ohessa sitten tietää asiasta. Tuntuu hullulta sanoa ääneen olevansa raskaana, kun siihen ei usko itsekään. :P
Muita kuulumisia:
Lämmintä on pidelly, jopa vähän liian (vaikkei saakaan valittaa kun kerrankin ja pälä pälä). Pari yötä nukuttiin teltassa takapihalla koko perheen voimin, ja se onnistuikin yllättävän hyvin. Telttakokemus oli lapsille ensimmäinen laatuaan, ja siksi juuri epäilinkin, etteivät ehkä osaisi siellä olla ihmisiksi. Mutta nehän nukkuivat oikein mainiosti. Nukuin mä itekin paremmin kuin sisällä, mikä ei oo kyllä kovin paljoa, mutta jotain kuitenkin. Ahtaudesta huolimatta. Ja uusista kokemuksista puheenollen, lapset sai ongittua myös elämänsä ekat kalat suoraan Saimaasta (toinen sai ahvenen, toinen särjen). "Se katsoi mua suoraan silmiin!", huusi pienempi.
Mitähän muuta.. mies palas töihin eilen byää. Ihan omituinen fiilis, kun loma meni kyllä erittäin perhekeskeisesti. Ei juurikaan oltu erillään. Tähän nyt sitten on taas tottuminen. Ens viikon keskiviikkona kuopus pääsee taas ottamaan tuntumaa päiväkotiin, aattelin pitää sitä ke-to siellä lyhyet rupeamat ennen kuin perjantaina sitten sinne mennäänkin jo pakon edessä. Perjantaille pitäs kehittää myös joku ratkasu tuolle koululaiselle(!) meidän työpäivän ajaksi. Ihan tuli puskista tääkin että niin joo, sillehän ei mitään sijoituspaikkaa perjantaille olekaan kun on raukka potkittu päiväkodista pihalle eskaritodistus kainalossa. :)
Tänään oltiin maauimalassa ekaa kertaa sitten kesäkuun puolivälin, vähän huono-onnisesti tosin, kun noin tunnin uiskentelun jälkeen alkanut ukkosmyräkkä piti meitä rannalla varmaan jonkun puolitoista tuntia. Sinnillä ooteltiin kuitenkin ja pääsivätpäs lapset uimaan vielä toiseksikin tunniksi, ite jäin siinä vaiheessa vaan altaan reunalle hengaamaan.
Nyt iltapuuhiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti