Eka työpäivä lusittu, onneksi sai viikonlopun palkinnoksi heti sen jälkeen. :P Huomenna takas ja sittenpä siellä ollaanki arkipäivät visusti. Vähän jännittää, kuinka paljon sitten aikoo lähitulevaisuudessa pömpöttää ja yrjöttää. Jälkimmäiseen auttaa vähän nektariinit. Ei sitä yrjötystä nyt kauheesti ole, mutta jonkin verran kuvottaa kyllä oikeastaan päivittäin. Silloin kun vetää nektariinin (jos se on vähän raaka, aina parempi), helpottaa. Täytyypä pitää niitä duunissa mukana.
Olikohan mulla jotain muuta. En muista. :P
Ai niin. Neuvolasta tuli esitietopaprut täytettäväksi. Mukana oli myös ruokakieltolista jossa oli taas ihan uutta informaatioo: rucolakin on PAHA PAHA. Hei kamoooon nyt jo ihan oikeesti. Toisaalta, hysteerikkomeitsi miettii täällä, tapoinko eilen lapsen mascarponejuustolla, jonka pastöroinnista ei oo aavistustakaan (olin kylässä, join mascarponella jatkettua herkkupirtelöö). Jos nyt vaan onnistuis jotenkin luottamaan siihen, etten normaalilla syömisellä onnistu keskenmenoa aiheuttamaan. PLIIS? Voi ahdistus.
Sitte. Aikaa np-ultraan saapi varata sairaalasta ite. Ihan jees, koska sitten on ehkä jopa mahdollisuus välttää päällekkäisbuukkaus työnteon kanssa. En vielä tosin tiedä, haluanko niskaturvotusta mitattavan. Kuopukselta ei mitattu, koska ahisti. Mut haluan mä sinne ultraan joka tapauksessa mennä, niin näkeepä sitten siellä muutaman viikon päästä, että vieläkö ollaan hengissä jne.
Esikoisella alkaa huomenna koulu. Huhhhuh. Siitä tekis mieleni kirjottaa ihan oma tekstinsä, mutta juuri nyt ei keskittymiskyky riitä. Tänään käydään illalla kirkossa, kun siellä on joku koulunsa aloittavien oma pippalo. Aattelin itkee kuin vesiputous. Ugh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti