Dodii. Eilen oli sitten eka neuvola. Ei ollu ihan niin kamalaa kuin kuvittelin eikä täti ihan niin ärsyttävä. Tunti siellä vierähti, paino, pissa ja hb katottiin, sain äitiyskortin, lippuja ja lappuja ja lähetteen labraan. Edelleen ailahtelen sen seulontahomman kanssa ihan huolella. En halunnu lähetettä siihen seerumiseulaan, eikä sitä mulle laitettu vaan pelkkä veriryhmäkuppahiv-jutska, mutta nyt sitten mietin että ehkä sittenkin... Maanantaiaamuna on kuopuksen 5-vuotisneuvola, joten siellähän mä sen seerumilähetteen voisin pyytää sitten kans. Ehkä. ÄÄH. Ehkä oon joku maailman ainoo ihminen joka vatvoo näitä _näin_ paljon. Mun mielestä vaan koko seulonnat on niin monipiippuinen juttu, ettei oikein meinaa löytyä sellasta ainoaa oikeaa ratkaisua. No, katotaan.
Muuten elo on aika normaalia. Se vähäinenkin oirehdinta on helpottanu, ei oo laatta lentäny viikkoon eikä oikeestaan edes kuvottanut enää, eikä väsytä niin koomaisesti. Mikä on ihan hyvä, kunhan se ei viittaa siihen että sinne on tyyppi kuollu. Tyypin työnimi on muuten Lulle. :D En osaa sanoa miks. Jostain se vaan tuli. Eka oli Sigu, toka oli Norpsu ja tää kolmas Lulle.
Sit nää tissit. Tää on jotain ihan absurdia. Kuppikoko on muuttunu B:stä DD:hen, ja sekin tuntuu vähän ahtaalta. Ei sillä, en valita, tää on kivaa. :D Ja lohduttaa mua vähän, koska kyllähän niiden silloin täytyy myös painaa jotain, ja selittää sitä (kröhöm) parin kilon painonnousua, jonka oon jo upiasti saavuttanut.
Edelleen tilanne on se, että läheisimmistä työkavereista kaksi tietää, kaksi ei. Mua jotenkin vähän naurattaa, et eiks ne oikeesti huomaa, nää, arvaa mitään. Yritän pihdata tietoa vielä sen reilut kaks viikkoo, ja sitten ultran jälkeen kertoa. (Siiskunhansiellänytvainkaikkiolishyvinjalullevielähengissä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti